Kerron ensin pikaisesti elämästäni ennen uusioitumista. Pääsette paremmin kärryille kuinka tähän on päädytty.
Normaali hyvä lapsuus, ystäviä, sukulaisia oli paljon, olin ujonhitvakka lapsi , mutta koulussa pärjäsin hyvin, vaikkei se asiaan kuulukaan. Tulipahan mainituksi.
Aloitin lukion, jota jaksoin kaksi vuotta, keskiarvo putosi jonnekin viiden-kuuden paikkeille. Sitten lähdin vastoin kaikkia odotuksi ulkomaille vuodeksi "töihin". Se oli hyvä vuosi kokemuksineen, josta ehkä lisää tuonnempana, kiinnostuksen kohde vaihtui usein ja hauskaa pidettiin.
Sitten takaisin Suomeen ja ammatilliseen kouluun, tapasin ensimmäisen aviomieheni, valmistuin, muutimme yhteen, syntyi lapsi, puursimme eteenpäin, elämä oli ihan mukavaa. Olin ensimmäiset neljä vuotta lapsen kanssa kotona, jatkoin töitä ja sittemmin vielä valmistuin uuteen ammattiin. Kotona oli kaikki tasaista kauan, kunnes noin kymmenen avioliittovuoden jälkeen alkoi molempien ote yhteiseen elämään herpaantua. Emme enää viihtyneet yhdessä.Erosta keskusteltiin kolme vuotta, ennenkuin se saatiin päätökseen. Mies piti kaiken-suunnilleen, minä olin tyytyväinen kun pääsin pois. Muutin lähelle lapsen takia, että sai helposti olla kumman tahansa luona. Samaan aikaan äitini kuoli, ostin asunnon, se oli raskas kevät. En kuitenkaan viihtynyt yksin, tapailin paljon miehiä, kukaan ei oikein kolahtanut -ainakaan niin että se olisi olllut molemminpuolista. Kunnes sitten reilut kolme vuotta sitten sain nettitreffiilmoituksesta vastauksen. Suhde syttyi nopeasti ilmiliekillä, rakastuin aivan suinpäin -niinkuin hänkin. Vuoden päästä muutimme yhteen, koska asuimme eri paikkakunnilla. Hänen eronsa oli vielä kesken, vaiikka olivatkin  asuneet erillään. Pian ostimme yhteisen talon, koska lapseni ja hänen kolme lastaan tulivat mukaan. Itseasiassa hänen kaksi lastaan on kirjoilla meillä, yksi äidillään, joka muuten asuu samassa kaupungissa. Oma exäni asuu yli sadan km päässä. Koiria meillä on kummankin omat vuosien takaa ja yksi yhteinen  el siis usein täällä on  kolme koiraa ja neljä lasta.
Nyt on mentävä, alulle tämän kuitenkin sain, jatkan kunhan ehdin.